Useimmilla hallitsemattomasta syömisestä kärsivillä on jonkinlaisia haasteita aggression kanssa - ja niin on monella muullakin ihmisellä. Haasteet voivat olla esimerkiksi sellaisia, ettei tunnista tai uskalla ilmaista aggressiota lainkaan.
Aggressio on perustunteemme. Meillä on kuitenkin tapana pelätä sitä, kenties koska sekoitamme tunteen ja teot keskenään. Esimerkiksi saatamme pelätä aggressiotamme, koska joskus aiemmin suututtuamme meidän on tehnyt mieli lyödä toista ihmistä. Tarvitsemme kuitenkin aggressiota, jos haluamme elää riippuvuuksista vapaata ja omien arvojemme mukaista elämää. Aggressio ja oma voima ovat käytännössä sama asia. Positiivisen aggression kautta ilmaisemme, että meillä on oma tahto ja uskallus ilmaista se. Tällaista myönteistä aggressiota tarvitaan, jos halutaan kulkea jotain omaa tavoitetta, kuten hallitsemattomasta syömisestä toipumista kohti. Ihminen, joka on kosketuksissa omaan aggressioonsa ei ajaudu tilanteisiin, vaan hän on itse aktiivinen toimija.
Tukahduttaminen ja epäsuora aggression ilmaisu
Moni hallitsemattomasta syömisestä kärsivä tunnistaa aggression tukahduttamisen. Raivon tunne on niin kielletty, että jos tunteen ylipäätään ehtii tuntea, niin se tukahdutetaan keinolla millä hyvänsä mahdollisimman nopeasti. Ruoka on tehokas, mutta tuhoisa tapa painaa alas ja niellä oma raivonsa.
Toinen tapa ilmentää aggressiota on kääntää se sisäänpäin, itseensä. Näin vihan tunne, joka alun perin on kohdistunut johonkin ulkopuoliseen, kääntyykin itseä vastaan. Se voi näyttäytyä esimerkiksi vihana omaa kehoa kohtaan, mikä on syömishäiriöistä kärsivillä tuttu tunne. Itsevihan syntymekanismi on useimmiten syvälle haudattu ja tiedostamaton. Jos itsessään tunnistaa itsevihaa tai kehovihaa on hyvä pysähtyä asian äärelle. Se on merkki siitä, että kantaa tukahdutettua raivoa, jonka kohdistaa väärään osoitteeseen. Tukahdutetun raivon alta saattaa taas löytyä muita käsittelemättömiä tunteita, kuten surua.
Kolmas tapa on kääntää aggressio ulospäin niin, että se ilmenee epäsuorasti. Tätä kutsutaan passiiviseksi aggressioksi. Passiivinen aggressio voi olla esimerkiksi sitä, että puhutaan toisesta ihmisestä tämän selän takana, pidetään mykkäkoulua, eristetään joku joukosta, manipuloidaan ihmisiä eri keinoin tai liittoudutaan jotain vastaan. Toiminta on usein niin hienovaraista, ettei sitä välttämättä tunnista itsekään. Lapsilla tämä on usein selkeämpää kuin aikuisilla, joiden toiminta ilmenee rivien välistä. Kyse on kuitenkin samasta asiasta.
Mielivaltainen aggression ilmaisu
Mielivaltainen aggression ilmaisu näyttää tukahduttamisen vastakohdalta. Tällainen ihminen ei kykene hillitsemään itseään, ja raivoaa niin, että kaikki lähellä olevat varmasti huomaavat sen. Tällaisesta käytöksestä seuraa helposti uusia ongelmia. Jälkikäteen oma käytös ja kyvyttömyys hillitä itseään hävettää niin paljon, että saatetaan hakea ruoasta lohtua ja unohdusta. Kuitenkin tukahduttamisessa ja mielivaltaisessa aggression ilmaisussa on tärkeä yhtäläisyys. Kummankaan kautta ei itse asiassa kohdata raivoa, vaan molemmissa koitetaan paeta sitä.
Kohti tervettä aggressiota
On hyvä tunnistaa oma aggressiotyylinsä, koska kaikki muutos lähtee nykytilanteen tunnistamisesta ja hyväksymisestä. Oma tyyli voi hyvinkin olla sekoitus kaikkia tyylejä. Silloin eri tilanteet laukaisevat erilaisen vasteen ja on hyvä tarkkailla, mikä saa reagoimaan tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla. Yksi keino tarkkailla itseään on aggressiopäiväkirjan pitäminen esimerkiksi muutaman viikon ajan.* Kirjaa muistikirjaan kaikki tilanteet, joissa huomaat tuntevasi jonkunlaista aggressiota.
Miltä aggressio sitten tuntuu? Se on perustunteemme, mutta se nivoutuu myös usein yhteen muiden tunteiden kanssa. Aggression muotoja voivat olla esimerkiksi ärtymys, inho, pettymys, raivo, mustasukkaisuus, kateus, kauhu ja vallanhalu. On siis tärkeä tarkkailla myös näitä tunteita, jos haluaa ymmärtää omaa aggressiotaan ja löytää sen tervettä ilmaisua.
Aggression tervettä ilmaisua voi kutsua jämäkkyydeksi tai suoruudeksi. Se voi näyttäytyä niin, että osaa ilmaista tahtonsa tai tuntemuksensa oikeassa tilanteessa ja oikealle ihmiselle. Esimerkiksi työpalaverissa voi sanoa ääneen eriävän mielipiteensä ennemmin kuin jäädä hiljaiseksi, ja päätyä valittamaan päätöksistä myöhemmin työkaverilleen. Voi myös sanoa ääneen, että on suuttunut. Aggression terve ilmenemismuoto on myös rajojen asettaminen, eli uskallus ilmaista mikä itselle on hyväksyttävää ja mikä ei. Aggressio on se voima, jonka avulla voimme vetää rajoja. Näin sanomme kyllä sille, mitä elämäämme toivomme ja ei sille, mitä emme halua.
Marianne Luojola
Lähteet:
*) Heli Pruuki, Terhi Ketola-Huttunen: Vihainen Nainen, Kirjapaja, 2018
Virpi Kujala, Tarja Hiltunen: Minä kasvan, Sininauhaliitto, 2019