Yksi keskeisesti hallitsemattomaan syömiseen vaikuttavia tekijöitä on omien rajojen puutteellisuus. Ryhmissämme käsittelemme aina omiin rajoihin liittyviä kysymyksiä.
”Työskentelen sairaanhoitajana. Tosi pienillä resursseilla mennään, kiire on jatkuvaa. Ruokis tarkoittaa, että syön seisaalta voileivän ja sitten jatkan hommia. Mulla on kaksi lasta, joita pitää koko ajan olla kuskaamassa harrastuksiin ja mies, jonka kanssa en enää muista minkä takia olen. Lasten takia kai, ja asuntolainan. Suhteeseemme vaikuttaa ainakin se, että tiuskimme toisillemme, milloin mistäkin pikkujutusta. En muista milloin oltaisiin viimeksi keskusteltu muusta kuin arjen pyörittämisestä. Mun ainut oma aika koko päivän aikana, on illalla yhdeksän jälkeen, kun lapset on mennyt nukkumaan ja mies hävinnyt ruudun taakse. Silloin otan kaapista keksipaketin ja laitan netflixin päälle.”
Mirkka, 36
Mirkan tilanne valaisee, miten vaikeaa hänen on lopettaa hallitsemattoman syömisensä, ilman että hän myös muuttaa muita asioita elämässään. Ne muutokset, jotka helpottaisivat Mirkan tilannetta, edellyttävät sellaisia päätöksiä ja keskusteluja, joissa Mirkan on tarpeen vetää rajoja. Jotta Mirkka pystyisi lisäämään hyvinvointiaan ja saamaan helpotusta hallitsemattoman syömiseensä, hänen tulisi alkaa syödä riittävä lounas ja löytää helpotusta kiireen tunteeseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi avointa keskustelua esihenkilön kanssa, jotta tilannetta voitaisiin muuttaa.
Tilanne puolison kanssakin todennäköisesti helpottuisi, jos Mirkka ja hänen miehensä löytäisivät taas sellaisen keskusteluyhteyden, jossa he voivat keskustella tunteistaan ja tarpeistaan. Näin kummankaan ei ehkä jatkossa tarvisi paeta tunteitaan ruudun taakse tai syömään, vaan niistä olisi mahdollista keskustella. Kun tarpeet tulevat näkyviksi, niille on mahdollista tehdä jotain. Ennen kun tietää, mitkä omat tarpeet ovat, niitä on mahdoton täyttää.
Mitä tarkoitetaan rajoilla?
Omilla rajoilla tarkoitetaan sitä, mikä erottaa minut muusta maailmasta. Omat rajani määrittelevät persoonaani, mistä minä pidän ja en pidä, miten minua saa kohdella ja miten ei saa. Omat rajat eivät ole pelkästään fyysiset, vaan ne liittyvät kaikkeen ihmisten väliseen kommunikaatioon.
Omien rajojen puutteellisuus voi näyttää esimerkiksi tällaiselta:
⦁ Sanoo ei, kun tarkoittaa kyllä ja kyllä kun tarkoittaa ei, esimerkiksi, koska pelkää että muut hylkäävät, jos ei toimi odotusten mukaan
⦁ Nousee huono omatunto, kun pitää puolensa
⦁ Toimii omia arvojaan vastaan, koska tuntee tarpeen miellyttää, tai koska ei uskalla puhua omaa totuuttaan
⦁ Ei tiedä, mistä pitää ja mistä ei pidä – ei tunne itseään, koska oma persoona on rakennettu muiden toivomusten varaan
⦁ Sallii muiden ihmisten kaltoinkohdella henkisesti, fyysisesti tai seksuaalisesti
⦁ Keskittyy muihin ihmisiin, laittaa muiden tarpeet omien tarpeiden edelle
⦁ Ei osaa tunnistaa ja kommunikoida omia tarpeitaan
Miten opetella rajojen asettelua?
Tunteet, tarpeet ja rajat liittyvät kiinteästi toisiinsa. Tunteet ovat meidän viestinkantajiamme, ne kertovat, milloin rajamme on ylitetty. Jos pakenemme tunteitamme, meidän ei ole mahdollistaa tunnistaa omia rajojamme, saati pyytää muita ihmisiä kunnioittamaan niitä. Siksi rajojen asettamisen opettelussa ensimmäinen askel on tunteiden tunnistaminen, hyväksyminen ja terve säätely. Siitä löydät tietoa aikaisemmasta blogikirjoituksesta.
Toinen askel on erityisesti aggression tunteen hyväksyminen ja kohtaaminen. Viha on se voima, jonka avulla me kykenemme vetämään rajoja. Tunnemme vihaa, kun joku on ylittänyt rajamme ja vihan tunteen voimalla pystymme ilmaisemaan, että rajamme on ylitetty. Meillä on tapana pelätä vihaa, koska sekoitamme tunteen ja teot keskenään. Kuitenkin viha on yksi perustunteistamme, jossa ei ole mitään vikaa. Erityisesti tytöt on Suomessa usein kasvatettu kilteiksi, eli heiltä on kielletty vihan tunne. Jos tunnistat itsesi tästä, on erityisen tärkeää, että työstät vihaasi. Tästä artikkelista löytyy lisätietoa aggressiosta.
Käytännön vinkkejä
Rajojen asettaminen on iso opeteltava asia, jossa ei oman ymmärrykseni mukaan voi tulla valmiiksi. Rajamme myös muuttuvat koko ajan. Emme voi kerralla oppia niitä ja sitten jatkaa opitun noudattamista, vaan tunteidemme kuuntelu ja kunnioittaminen on yksinkertaisesti osa jokapäiväistä ihmiselämää. Siksi kannattaa suhtautua rajojen asetteluun kuin tutkimusmatkaan. Mitä minä tänään voin oppia itsestäni kuuntelemalla tunteitani?
Tätäkin työtä kannattaa tehdä itsemyötätunnossa ja pikkuhiljaa. Jokainen pienikin onnistuminen on onnistuminen. Lopuksi vielä Naistenkartanon vinkkaamana muutama konkreettinen ehdotus rajojen asettamisen opetteluun:
⦁ Rauhoita itsesi esimerkiksi hengityksen avulla – fyysinen raja
⦁ Käytä puheessasi minä-muotoa
⦁ Pidä katsekontakti
⦁ Puhu suoraan toiselle, harjoittele sitä
⦁ Kuuntele toista
⦁ Oman tunteen ja käsityksen asioista voi ilmaista syyttämättä toista
⦁ Huumoriakin voi käyttää, jos sen kokee helpottavan
Marianne Luojola