Vuonna 2015 Frank Martela ja Katarina Jarenko kirjoittivat johtamisoppaan Draivi – voiko sisäistä motivaatiota johtaa? Kirjasta tuli menestys ja se oli ehdolla vuoden bisneskirjaksi. Kirjan sanoma oli, että sisäisesti motivoituneet työntekijät ovat tehokkaampia ja tyytyväisempiä. Martela ja Jarenko esittelivät neljä osa-aluetta, joiden avulla sisäinen motivaatio voidaan herättää ja johtaa. Kiinnostuin tästä näkökulmasta ja halusin selvittää, näkyvätkö ne myös elämäntapamuutoksen ohjaamisessa. Opiskelin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiksi (yamk) ja opintoihin kuuluva opinnäytetyö tarjosi loistavan tilaisuuden tutkia aihetta lisää.
Vaikka Martelan ja Jarenkon kirja on kirjoitettu yritysmaailmaan, siinä on runsaasti yhtymäkohtia myös ohjaajan työhön. Kukapa meistä ei olisi tuskaillut omassa elämässään sekä kenties ammattilaisen roolissa sisäisen motivaation kanssa: kuinka se sytytetään ja kuinka sitä ylläpidetään. Selvää on, että ilman sisäistä motivaatiota muutosta ei tapahdu. Sisäinen motivaatio eroaa ulkoisesta siinä, että ulkoisessa motivaatiossa toimintaa ohjaa jokin ulkoinen pakko tai porkkana. Sisäisessä motivaatiossa moottorina toimii ihmisen sisäinen halu muutokseen. Sisäinen ja ulkoinen motivaatio ovat tosin osin limittäisiä, eikä niitä useinkaan voi erottaa. Ulkoinen motivaatio voi myös muuttua sisäiseksi esimerkiksi tilanteessa, jossa ihminen hakeutuu päihdekuntoutukseen pakon edessä, mutta hoidon edetessä motivoituu sisäisesti muutokseen.
Martelan ja Jarenkon sisäinen motivaation neljä osa-aluetta ovat vapaaehtoisuus, kyvykkyys, yhteisöllisyys ja hyväntekeminen. Opinnäytetyössäni lähdin selvittämään, kuinka nämä neljä osa-aluetta näkyvät elämäntapamuutoksen tehneillä sekä ohjaustyössä. Haastattelin viittä elämäntapamuutoksen tehnyttä, joista viidellä oli toipumiskokemus päihde- tai peliriippuvuudesta. Yhdellä haastateltavalla oli lisäksi kokemus useiden kymmenien kilojen painonpudotuksesta ennen raitistumistaan. Myös kaikilla kolmella haastattelemallani ohjaajalla oli kokemus päihderiippuvuudesta toipumisesta.
Jokainen osa-alue tunnistettiin ja tunnustettiin oleelliseksi. Kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että vapaaehtoisuus on lähtökohta sisäisen motivaation syttymiselle, joskin vapaaehtoisuus saattoi syntyä myös tilanteissa, joissa hoitoontulo ei ollut vapaaehtoista. Vapaaehtoisuuden kokemuksen oli kuitenkin synnyttävä jossain vaiheessa muutosprosessia, ilman sitä sisäinen motivaatio ei synny. Vapaaehtoisuuden rinnalla yhtä tärkeänä haastateltavat pitivät kyvykkyyttä. Ihminen tarvitsee tunnetta siitä, että hän pystyy toteuttamaan muutoksen. Varsinkin ohjaajat korostivat sitä, että monella päihderiippuvaisella on halu raitistumiseen, mutta ei käsitystä siitä, kuinka se tapahtuu. Kyvykkyys, tai sen puuttuminen, nähtiin ehdottoman kriittisenä tekijänä onnistuneessa muutosprosessissa. Kyvykkyys nähtiin myös osa-alueena, jossa ohjaaja voi muutosprosessissa olevaa tukea. Ohjaaja voi tarjota keinoja ja välineitä, ja sitä kautta ohjata sisäistä motivaatiota.
Myös kaksi muuta osa-aluetta, yhteisöllisyys ja hyväntekeminen, koettiin tärkeiksi. Erityisesti riippuvuuteen liittyy vahva eristäytyneisyys ja siihen esimerkiksi hoitoyhteisö tai vertaistuki tarjoaa vastalääkettä. Ohjaajalla nähtiin olevan suuri merkitys yhteisöllisyyden kokemuksen luomisessa. Hyväntekemisen osalta ohjaaja voi myös auttaa muutosprosessissa olevaa ihmistä huomaamaan muutoksen aikaansaamat positiiviset vaikutukset itselle, läheisille ja esimerkiksi yhteiskunnallisesti.
Yhtäläisyyksiä johtamiseen ja ohjaamiseen löytyi siis runsaasti. Kuitenkin tutkimusaineistosta nousi esiin asia, joka tuskin yritysmaailmassa korostuu. Kaikki haastateltavat mainitsivat ns. pohjakokemuksen ja sen merkityksellisyyden sisäisen motivaation syttymiselle. Oman pohjan löytäminen on hyvin subjektiivinen kokemus ja se voi tarkoittaa eri ihmisille hyvin erilaisia asioita. Ilman jonkinlaista kyllääntymistä oman elämän vallitsevaan tilaan sisäinen motivaatio ei henkilökohtaisissa muutosprosesseissa voi haastateltavien mukaan syttyä.
Sisäistä motivaatiota voi ohjata eri keinoin, mutta tutkimuksesta nousi esiin myös, etteivät kaikki keinot toimi kaikille. Eräs ohjaaja kertoi ohjaustyönsä olevan kamppailua ohjaamisen ja ohjaamatta jättämisen välillä. Joskus sisäisen motivaation kannalta tärkeintä on olla hiljaa ja läsnä. Vaikkei sisäisen motivaation ohjaamiseen yhtä viisastenkiveä, kyseessä on niin iso ja tärkeä asia, että sen tutkiminen eri näkökulmilta kannattaa. Tutkimustiedon ehkä tärkein anti onkin tarjota ohjaajalle uutta näkökulmaa jo ennestään tuttuun ja arkiseen aiheeseen.
Tämän postauksen on kirjoittanut Sanna Runsala osana yhteisöpedagogi-tutkintonsa opinnäytetyötä.