Hallitsemattomasta syömisestä kärsiville suunnatun Mikkelin Voimaa vertaistuesta -ryhmän aloitusviikonloppua vietettiin viime viikonloppuna. Tässä blogikirjoituksessa pääset ”kurkistamaan kulisseihin” ja lukemaan, minkä tyyppistä ohjelmaa aloitustapaamiseemme sisältyi. Luonnollisesti ryhmään osallistujat ja heidän tarinansa rajataan täysin kirjoituksen ulkopuolelle, mutta muilta osin pääset tutustumaan viikonlopun sisältöön.
Mikkelin Voimaa vertaistuesta -aloitusviikonlopussa ohjaajana oli minun lisäkseni Jutta Salmela. Tapahtuma alkoi lauantaina puolen päivän aikoihin. Mukaan ilmoittautuneet kahdeksan rohkeaa osallistujaa saapuivat eri puolelta Suomea. Vuokraamaamme hirsitaloon meitä siis majoittui yhteensä 10 henkilöä.
Uuteen tilanteeseen saapuminen on ymmärrettävästi osallistujille usein jännittävä hetki. Etukäteen olimmekin lähettäneet infokirjeen yhteydessä linkin videoon, jossa kerromme ruokaan ja syömiseen kohdistuvasta riippuvuudesta ja jonka lopussa toteamme, että on luonnollista jännittää ryhmään tuloa. Jännityksen tunne saa toki olla olemassa, mutta sille ei kannata antaa liian suurta painoarvoa, vaan lähteä rohkeasti siitä huolimatta mukaan.
Kun tapahtumapaikka oli ensin esitelty osallistujille ja jokaiselle petipaikka löydetty, niin pääsimme aloittamaan varsinaisen yhteisen ohjelman. Ohjelma alkoi pienellä hengitysharjoituksella ja esittäytymisellä. Esittäytymiskierroksella meillä oli tukena kuvakortit. Jokainen valitsi alkuun itseään ja/tai tilannettaan puhuttelevan tai koskettavan kuvakortin.
Esittäytymiskierroksella sai valitsemansa kuvan lisäksi kertoa itsestään ja tilanteestaan haluamiaan asioita muille ryhmäläisille. Kuvakorttien jälkeen esittäytymistä jatkettiin tutustumismusiikkipelin mukaansa tempaavassa tunnelmassa.
Esittäytymisten jälkeen siirryimme kahville, teelle ja välipalalle. Tätä seurasi yhteinen kävely ja ”happihyppely” luonnon helmassa. Ruokailutauot ja ulkoilu ovat vapaan keskustelun aikaa, jolloin ryhmäläiset pystyvät jakamaan mieltään askarruttavia asioita vapaammin. Ryhmän työskentelytilanteissa keskustelu ja teemat ovat ohjatumpia.
Ulkona virkistäytymisen jälkeen teimme pienen mindfulness-harjoituksen ja jaoimme kaikille juuri painosta saapuneet Voimaa vertaistuesta -työkirjat saatesanojen kera. Työkirja on tarkoitettu itsenäisen työskentelyn tueksi viikonlopun jälkeen. Se jakaantuu neljään osaan. Ensimmäisestä ja toisesta osasta löytyy tietoa ruokaan ja syömiseen kohdistuvasta riippuvuudesta ja siitä toipumisesta. Kolmas osa koostuu käytännön vinkeistä ja neljäs osio on vapaata kirjoittamista varten. Neljännestä osasta löytyy joka viikolle oma sivu. Pohdiskelun ja kirjoittamisen apuna voi käyttää sivuilta löytyviä tukikysymyksiä.
Työkirjojen jakamisesta siirryttiin pienryhmissä tarkastelemaan fiktiivisen hahmon Leenan tarinaa. Leenan tarina on koottu ruokaan ja syömiseen kohdistuvaan riippuvuuteen tyypillisesti liittyvistä elementeistä ja sen tarkoituksena on pohtia Leenan tilannetta ulkopuolisen silmin ja tukikysymysten avulla antaa neuvoja ja vinkkejä hänelle toipumiseen. Pienryhmäkeskustelujen jälkeen Leenan tarina ja neuvot koottiin yhdessä suurelle kartongille. Tehtävän kautta on tarkoituksena saada myös omaan arkeen käytännön vinkkejä siitä, millaisista keinoista on apua toipumiseen. Kun Leenalle oli saatu koottua suunnitelma toipumiseen, oli aika siirtyä syömään päivällistä.
Päivällisen jälkeen keskityttiin täyttämään aloituskyselyitä BES ja YFAS. Syömistapakysely (BES) ja ruokariippuvuutta kartoittava kysely (YFAS, Yale Food Addiction Scale) täytetään meidän ryhmissä sekä ryhmän alussa että sen päätyttyä. Kyselyiden täyttäminen perustuu tietenkin osallistujan suostumukseen ja vapaaehtoisuuteen. Kyselyiden täyttämisen jälkeen saunottiin halukkaiden kanssa ja oli hetki viettää omaa aikaa.
Päivän päätti iltakierros, joka aloitettiin mindfulness-harjoituksella. Iltakierroksella meillä oli käytössä puheenvuorojen avaajina Voimauttavat kysymykset -kortit. Jokainen otti oman kortin ja vastasi siinä esitettyyn kysymykseen. Kysymykset ovat tyyliltään esimerkiksi seuraavia: Mitkä ovat tärkeimmät arvoni? Mitä onnellisuus tarkoittaa minulle? Millaisen elämänohjeen antaisin nuoremmalle minälle? Mikä on kaikkein tärkeintä minulle tällä hetkellä? Päivän päätteeksi otettiin vielä fiiliskierros päivän ajatuksista ennen iltapalaa.
Sunnuntai käynnistettiin yhteisellä aamiaisella.
Aamiaisen jälkeen siirryttiin päivän varsinaiseen aiheeseen; tunnekysymyksiin. Jokainen sai alkuun kirjoittaa itsenäisesti vastauksiaan paperille ja tämän jälkeen aloitettiin yhteinen purkaminen koko ryhmän kanssa.
Käsittelemämme kysymykset olivat:
1. Onko sinulla tiettyjä tunteita, joita koet useammin kuin muita?
2. Onko sinulla tunteita, joita välttelet, tai jotka koet erityisen epämiellyttävinä?
3. Mitkä tunteet saavat sinut kaikkein haavoittuvaisemmaksi ahmimaan?
4. Millaiset tunteet olivat sallittuja kun olit lapsi?
5. Entä kiellettyjä?
6. Mitä tunnetta tarvitset nyt elämässäsi lisää?
Tunnekysymyksiin käytettiin aamupäivästä suurin osa. Me ohjaajat näemme tärkeänä tunteiden tunnistamisen, kohtaamisen ja käsittelyn, koska ne ovat tärkeä osa hallitsematonta syömistä ja siitä toipumista.
Tunnekysymysten jälkeen siirryttiin konkreettisiin käytännön asioihin. Aloitustapaamista seuraa 4 kuukauden verkko-ohjaus, jonka toteutusta kävimme yhdessä läpi. Verkko-osuus koostuu tehtävistä, videotapaamisista sekä vapaasta kokemusten jakamisesta.
Loppuun otettiin vielä fiiliskierros viikonlopun aikana heränneistä ajatuksista, tunteista ja mahdollisista oivalluksista sekä pohdittiin, minkä pienen konkreettisen muutoksen voisi ottaa arkeensa heti viikonlopun jälkeen.
Ennen kotiin lähtöä syötiin vielä yhdessä lounas.
Lämmin kiitos kaikille osallistuneille mukana olosta, rohkeudesta ja kokemusten jakamisesta! Tästä on hienoa lähteä jatkamaan yhteistä matkaa verkko-osuudelle.
Suvi Björkqvist