Ruokaympäristöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä erityisesti sitä, mitä ja miten ruokaa on tällä hetkellä saatavilla. Perinteisesti on ajateltu niin, että edistääkseen omaa hyvinvointiaan ihminen tekee tietoisia rajoituksia syömiseen liittyen ja mahdollisesti pyrkii lisäämään liikuntaa. Kaikille varmaan ovatkin tuttuja ”syö vähemmän, liiku enemmän” -kehotukset ja ohjeistukset. Vaihtoehtoinen näkökulma on, että syöminen on automaattista käyttäytymistä, johon ympäristö vaikuttaa enemmän kuin yksilö. Automaattinen käyttäytyminen esiintyy ilman tietoisuutta, se aloitetaan ilman aikomusta, se pyrkii jatkumaan ilman säätelyä ja siten toimii tehokkaasti. Automaattinen käyttäytyminen onkin kontrolloimatonta, tunteikasta, vaivatonta ja täten nopeaa.
Vaikuttaakin siltä, että useat syömiseen liittyvät päätökset tehdään lähes ”mielettömästi” eli tietoisen pohdinnan ja itsehavainnoinnin ulkopuolella. Tästä ei ollut mitään haittaa kivikaudella, kun esi-isämme ja -äitimme iltanuotiolla nauttivat päivällä metsästettyä ja kerättyä syötävää. On tarkoituksenmukaista, että reagoimme ruokavihjeisiin ja motivoidumme näistä, sillä ilman tätä meissä olevaa järjestelmää voisimme unohtaa syömisen kokonaan, mikä voisi lopulta uhata jopa hengissä säilymistämme. Nykyisessä houkuttelevassa ja ylirunsaassa 24/7-ruokamaailmassa automaattisuus johtaa kuitenkin syömisen hallinnan haasteisiin.
Tiedetään siis, että ihminen reagoi helpommin ruokaan kuin muihin esineisiin liittyviin ärsykkeisiin (karkkipussi vs. pesuainepullo). Lisäksi energiatiheät ruoat ovat eri ruokienkin joukosta niitä kaikkein houkuttelevimpia ja mielihyvähermojamme kutkuttavimpia. On myös yksiöiden välisiä eroja siinä, miten reagoimme ympäristön ruokavihjeille. Näyttäisi siltä, että paljon ja usein syövät reagoivat ruokaan ja siihen liittyviin vihjeisiin erityisen voimakkaasti. Myös silloin, kun ovat jo syöneet eli ovat kylläisiä.
Autopilotilla ruokakaupassa
On todettu, että ruokakaupassa ihmiset ottavat tavaraa eniten ylhäältä laskien 2. ja 3. hyllyiltä, jotka sijaitsevat lähellä silmän korkeutta. Vain harva kumartuu kaikista alimmille hyllyille. Lisäksi hyllyrivien päädyistä käytävien varrelta sijaitsevista hyllyistä ostetaan selvästi enemmän kuin hyllyrivien välistä. Nämä ilmiöt ovat hyvin selitettävissä automaattisella käyttäytymisellä. Katse tavoittaa helpommin silmän korkeudella ja hyllyjen päädyissä sijaitsevat pakkaukset – lisäksi näihin tarttuminen on mukavaa ja helppoa, kun kurkottelulta vältytään. On myös suuri joukko muita ruoanvalintaan ja syömiseen liittyviä käyttäytymismalleja, joita automaatio ohjaa. Alla on lueteltuna näistä muutamia:
- Vaihtoehtojen määrä ja vaihtelevuus houkuttaa (esim. väri, muoto, maku); mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä todennäköisemmin kyseinen tuote valitaan
- Isojen annosten suosiminen (näennäisenä houkuttimena myös ”edullinen hinta”, kuten kilohinta)
- Lautanen täytetään samannäköisesti (usein ääriään myöten), oli kyseessä sitten iso, keskikokoinen tai pieni lautanen
- Kehontila vaikuttaa: nälkä, stressi ja univaje lisäävät ruoan houkuttelevuutta ja palkintoarvoa, kun taas liikunta näyttää rauhoittavan sitä
Millaisilla keinoilla voisi tehdä parempia valintoja ruokaympäristössä?
Yksi keino, jolla ihmisiä voidaan ohjata, tai ihmiset voivat ohjata itse itseään, valitsemaan terveellisempiä ruokavalintoja on tuuppaus (nudging). Tuuppauksessa mitään vaihtoehtoa ei kielletä eikä valinnanvapautta rajoiteta, mutta valintatilanteessa toivottu vaihtoehto tehdään ”huomaamatta” niin houkuttelevaksi, että sen valitseminen on todennäköistä ja helppoa, jopa automaattista. Kyseessä ei ole mikään uusi ilmiö, olemmehan koko ajan tuuppauksen kohteena esimerkiksi altistuessamme ruokiin liittyvälle mainonnalle. Hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta ilmiö on kuitenkin vasta rantautumassa ruokaympäristöömme, kuten ruokakauppoihin. Esimerkkinä mainittakoon S-ryhmän ja Satokausikalenterin yhteistyö, jossa sesongin parhaat kasvikset nostetaan näkyvästi esiin.
Oman lähiympäristönsä voi järjestää niin (itseään ja/tai lähipiiriään ”tuupaten”), että saatavilla on helposti hyviä vaihtoehtoja. Esimerkiksi ruokasisustusta voi tehdä siten, että hedelmät ja kasvikset ovat helposti saatavilla näkyvällä paikalla. Mitä enemmän eri värejä, sitä enemmän koemme houkutusta. Ja mitä helpommin ne ovat saatavilla (esim. valmiiksi pilkottuina), sitä todennäköisemmin niitä syödään. Herkut sen sijaan voi sijoittaa kaappiin erilliseen rasiaan, josta ne eivät ensimmäisenä pomppaa silmille, kun tulemme nälkäisenä kotiin. Lisäksi joudumme näkemään hieman vaivaa näiden saamiseksi, mikä puolestaan vähentää houkuttelevuutta.
Toisaalta voi miettiä sitä, valitseeko herkkujen jättämisen kauppaan ja ostaa herkkuja kotiin ainoastaan silloin, kun niitä aikoo syödä. Esimerkiksi voi ajatella siten, että ”saan ostaa mitä vain, mutta en tällä kertaa osta sipsejä, karkkeja ja pakastepizzaa”. Ja tämä ei tarkoita sitä, että ne olisivat kiellettyjä loppuelämän ajalta, niiden aika ei vain ole juuri nyt. Kaikkien mielitekojen mukaan, mitä mielemme automaatiot kaikista ruokaan liittyvistä vihjeistä keksivät, emme tässä olemassa olevassa ruokaympäristössä voi impulsiivisesti toimia ilman hyvinvointimme kannalta haitallisia seurauksia.
Kokeile uudenlaista kauppareissua
Vanha tuttu ohje: ”ruokakauppaan ei kannata mennä nälkäisenä” on edelleen hyvä ohje, sillä nälkäisenä aistimme ovat erityisen virittyneitä ruokavihjeille, joita ruokakaupassa riittää niin mainosten, tuotteiden pakkausten kuin tuoksujenkin muodossa. Voi olla mielenkiintoista kokeilla uudenlaista kauppareissua, jolloin kauppaan mennään ajan kanssa. Ohjeet ovat yksinkertaiset: ”Poikkea tutuilta reiteiltäsi ja kiertele hyllyjä. Suuntaa katse myös alimmille ja ylimmille hyllyille. Tutki tuoteselosteita ja etsi uudenlaisia tuotteita, jotka sopivat sinulle ja tukevat hyvinvointiasi.” Parhaimmillaan reissu voi johtaa huimaan monipuolisuuden lisääntymiseen ruokavaliossasi.
Jutta Salmela
Lähteet:
Elintarviketeollisuusliitto ETL, Tuuppaus saa syömään huomaamatta terveellisesti. https://www.etl.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tuuppaus-saa-syomaan-huomaamatta-terveellisesti.html (luettu 21.2.2020).
Jutta Salmela, Pro gradu -tutkielma: Ruokakuvien näkemisen aikaansaamat implisiittiset ja eksplisiittiset mielihyvävasteet ja syömiskäyttäytyminen vaikeasti lihavilla henkilöillä.
Patrik Borg, Ruoan palkintoarvo. http://patrikborg.blogspot.com/2018/09/ruuan-palkintoarvo.html (luettu 21.2.2020)
Pertti Mustajoki. Syömisen sietämätön automaattisuus: https://www.perttimustajoki.fi/syomisen-sietamaton-automaattisuus/ (luettu 20.2.2020).
Teemu Ollikainen, Syö mitä mielesi tekee -kirja.