I love me -messuilla Helsingissä Sannan kanssa 2016. Sannan ideasta ja työstä on koko Ruoka ja riippuvuus saanut alkunsa. Kiitos hänelle, että olen aikanaan saanut astua osaksi tätä upeaa tiimiä.
Tässä kuussa tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun astuin mukaan Ruoka & riippuvuus -tiimiin. Alkuun Ruoka ja riippuvuus -projektiin (2014–2017), joka hieman myöhemmin muuttui Ruoka ja riippuvuus -hankkeeksi (2018–2020).
Ennen R&R -tiimiin mukaan tuloa olin ehtinyt tehdä sairaanhoitajan työtä noin 13 vuotta Jyväskylän terveysasemilla. Järjestömaailmaan mukaan hyppääminen avasikin kokonaan uudenlaisen maailman ja tavan tehdä työtä. Vastaanottohuone vaihtui luentosaleihin ja reissaamiseen ympäri Suomea ja yksilövastaanotot terveysasemalla ryhmäviikonloppuihin mökkiolosuhteissa.
Ruoka ja riippuvuus -projektin aikana työmme pääpainooli sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kouluttamisessa, kaikille avoimien luentojen järjestämisessä ja tapahtumiin osallistumisessa.
Ruokaja riippuvuus -hankkeeseen siirryttäessä vuoden 2018 alusta pääpaino vaihtui kouluttamisesta ja tiedottamisesta Voimaa vertaistuesta -ryhmien järjestämiseen hallitsemattomasta syömisestä kärsiville. Ryhmät sisältävät alkutapaamisen livenä sekä verkko-ohjausta.
Mariannen ja Jutan kanssa tiimipäivässä Jyväskylässä 2019. Yhdessä olemme saaneet vetää hankkeen aikana Voimaa vertaistuesta-ryhmiä ja tarjota osallistujille tukea hallitsemattomasta syömisestä toipumiseen. Kiitos molemmille yhteistyöstä sekä osaamisen ja uusien näkökulmien jakamisesta.
Monipuolinen ja mieleenpainuva työ
Olen tykännyt kovasti työni sisällöstä ja monipuolisuudesta. Työreissuja on kuluneina vuosina ollut ympäri Suomea aina koulutusmatkoista vertaistukiviikonloppuihin ja erilaisiin tapahtumiin. Osa työstä on puolestaan tapahtunut verkossa (kuluneen koronavuoden aikana jopa liiankin kanssa).
Monen monta mieleen painuvaa tapahtumaa sekä upeita ja rohkeita ihmisiä on näiltä vuosilta jäänyt mieleen. Tässä kaksi esimerkkiä mainitakseni.
Meillä oli vuosi sitten Voimaa vertaistuesta -jatkoryhmän viikonlopputapahtuma Keski-Suomessa Mutasen leirikeskuksessa. Koin viikonlopun erittäin antoisana. Mukana oli osallistujia monesta jo päättyneestä Voimaa vertaistuesta –ryhmästämme. Oli mahtavaa nähdä ihmisiä uudelleen ja kuulla kuulumisia ryhmien jo päätyttyä. Leirikeskus luonnonkauniissa maisemissa antoi upeat puitteet ryhmätyöskentelylle, ulkoilulle, saunomiselle ja hetkeen pysähtymiselle.
Projektin ajoilta puolestaan mieleen nousee I love me -tapahtumassa messulavalle nouseminen. Jännityksestä huolimatta tärkeän asian kanssa esille pääseminen ja luennon pitäminen isolle joukolle tuntui hienolta. Olen kärsinyt nuorena esiintymisjännityksestä ja onkin ollut upeaa todeta, että nautin nykyään luennoimisesta isoillekin joukoille. Kouluttaminen on asia, jota toivon saavani tulevaisuudessakin tehdä.
Suvin vinkit hallitsemattomasta syömisestä toipumiseen
Mitä sitten olen oppinut neljässä vuodessa työni kautta ruokaan ja syömiseen kohdistuvasta riippuvuudesta toipumisesta? Tässä keskeisimpiä pointteja, jotka mielestäni korostuvat toipumisen tiellä. Huomioitavaa on, että jokaisen polku on yksilöllinen eikä kaikki kohdat välttämättä kosketa kaikkia. Toisaalta mainitsematta saattaa jäädä jotain hyväksi koettua.
- Oman tilanteen hyväksyminen ja halu muutokseen. Toipuminen lähtee liikkeelle oman tilanteen hahmottamisesta sekä halusta muuttaa omaa toimintaa.
- Säännöllinen, riittävä ja tietoinen syöminen. Nälkäisenä on hankala välttää ahmintaa. Riittävä syöminen ja tiukkojen laihdutuskuurien välttäminen ovat toipumisen keskeisiä kulmakiviä. Ruokailu pöydän ääressä syömiseen keskittyen ehkäisee ahmintaa/napostelua. Syömistä tv:n ja netin ääressä on hyvä harjoitella välttämään.
- Vertaistuki ja avun hakeminen. Itselle sopivaa apua voi hakea niin vertaisilta kuin ammattiauttajiltakin, esimerkiksi psykoterapiasta tai ravitsemusterapeutilta
- Tunnesäätelytaitojen opetteleminen. Tunteiden tunnistamisen, kohtaamisen ja käsittelemisen harjoitteleminen on keskeinen osa toipumista.
- Takapakkien sattuessa paluu mahdollisimman pikaisesti takaisin toipumisen tielle. Tärkeää on olla itselleen armollinen ja nähdä toipuminen kokonaisuutena yksittäisten takapakkien sijaan. Menneitä ahmintoja ei kannata jäädä murehtimaan, vaan jatkaa ateria ja päivä kerrallaan eteenpäin.
- Itsemyötätunto ja rakastavien tekojen tekeminen itselle. ”Itseruoskinnan” ja vaatimusten sijaan on hyvä lähteä harjoittelemaan lempeyttä ja etsimään itselle hyvää tekeviä valintoja ja elämänarvoja.
-Yksilöllinen suhtautuminen herkkuihin. Osalle sopii paremmin ahmintaa laukaisevien herkkujen välttäminen, osa puolestaan kokee toimivampana opetella kohtuutta herkkujen suhteen heti toipumisen alkumetreiltä lähtien. Suhde herkkuihin voi myös muuttua toipumisen edetessä.
- Toipumista tukevien keinojen etsiminen avoimin mielin. Kokemus on opettanut, että yhtä ainoaa oikeaa tapaa toipua ei ole. Osa saa apua vertaistukiryhmistä, osa kehollista harjoituksista, osa puolestaan liputtaa terapian nimeen. Keinoja voi myös olla useampia ja ne voivat vaihtua toipumisen edetessä. Tärkeää onkin etsiä juuri niitä itselle toimivia keinoja ja hakea apua eri tahoilta avoimin mielin.
Lopuksi lähetän vielä lämpimät kiitokset kaikille kuluneesta neljästä vuodesta, niin tiimin ihanille työtovereille, yhteistyökumppaneille kuin kaikille upeille toimintaamme osallistuneille toipujille vuosien varrella <3.
Suvi Björkqvist