Moni hallitsemattomasta syömisestä kärsivä kokee, että erityisesti herkkujen syömistä on haastava hallita. Haasteellisia herkkutuotteita ovat usein paljon sokeria ja rasvaa sisältävät ruoat, kuten karkit, jäätelöt ja leivokset. Lisäksi runsaasti suolaa ja rasvaa sisältävät ruoat, kuten sipsit ja pikaruoka koetaan usein haasteellisiksi syömisen hallinnan kannalta.
Usein nämä mielihyvähermojamme eniten kutkuttavat ja syömisen hallintaa haastavat ruoat ovat pitkälle prosessoituja. Onkin teoretisoitu, ollaanko ruokien prosessoinnissa tultu niin pitkälle ”luontaisesta ruoasta”, että nämä ruoat jo itsessään voisivat koukuttaa syöjää aina vain uusiin annoksiin. Kuitenkaan suhde herkkuihin ei ole näin yksiselitteinen vaan vaatii useiden eri tekijöiden omakohtaista pohtimista.
Mitä, miksi ja miten syön?
Jos herkut kokee syömisen hallintaa haastaviksi, on hallitsemattomasta syömisestä toipuessa tarpeen tarkastella sitä, mikä on oma suhde herkkuihin. Hallitsemattomasta syömisestä toipuminen tarkoittaa sitä, että joka tapauksessa suhteen itselle haasteellisiin ruokiin ja syömistapoihin tulee muuttua. Vaikka edelleen söisi näitä samoja ruokia, niitä ei voi syödä samoista syistä tai samoilla tavoilla kuin ennen. Toipumiseen sisältyy siis aina jonkunlaista luopumistyötä.
Tarkastelun voi aloittaa kysymällä itseltään miksi syön. Kysymykseen vastattaessa voi tulla ilmi se tarve, mihin lopulta ruokaa käyttää. Joskus siinä voi olla mukana fyysistä nälkää, jos esimerkiksi aiemmin on yrittänyt pudottaa painoa tiukkojen ruokavalioiden tai dieettien avulla. Toisaalta tarve voi olla esimerkiksi yksinäisyys, itsensä rauhoittaminen, stressin lieventäminen tai vaikean tunnetilan helpottaminen.
Edellä esitetyn lisäksi voi olla merkityksellistä tarkastella sitä, miten syön. Esimerkiksi illalla kotona telkkarin ääressä muulta perheeltä salassa nopeasti hotkaistu suklaa voi tuottaa suurta mielihyvää ja tarjota turrutusta vaikeiksi koettuihin tunteisiin. Sen sijaan suklaa, jota on tarjolla ystävän juhlissa ja joka nautitaan seurustelun ohessa, tuottaa mielihyvää, mutta ei samanlaista turruttavaa mielihyväkokemusta kuin kotona, ja tällöin syömisen hallintaa ei koeta ongelmalliseksi. Tällöin voi pohtia, auttaako omaa syömisen hallintaa se, että ei osta herkkuja kotiin, vaikka söisikin niitä kodin ulkopuolella esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa.
Joskus voi myös olla, että ystävällä syöty suklaapala laukaiseekin iltaisen syömiskohtauksen. Mukana saattaa olla ajatus: ”Nyt ruokavalioni meni pieleen, ihan sama mitä enää tänään syön”. Tämä johtaa kysymykseen mitä syön. Osa kokee, että on helpompaa kieltäytyä systemaattisesti niistä itselleen kaikkein haastavimmista herkuista toistaiseksi. Osa puolestaan kokee, että kieltäytyessä herkkuihin muodostuu ikään kuin ”kielletyn hedelmän houkutus”, mikä johtaa lisääntyneeseen herkkujen syömiseen ja vain pahentaa syömisen hallitsemattomuutta.
Itselleen voi asettaa rajoja ystävyydellä, lempeydellä ja rakkaudella
Herkuttelua koskevat rajat itselleen voi asettaa ystävyydellä, lempeydellä ja rakkaudella. Voi ajatella, että toimii itseään kohtaan kuin rakastava vanhempi toimii lastansa kohtaan – asettaen rajoja, koska rakastaa ja haluaa pitää hyvää huolta. On eri asia ajatella aidosti ”valitsen olla syömättä, kun tiedän tämän valinnan tekevän minulle hyvää ja tukevan hyvinvointiani” kuin ajatella ”en saa syödä, koska minun pitää laihtua”. Toisaalta on hyvä muistaa, että kaikki tilanteet eivät aina mene niin kuin itse aiemmin oli suunnitellut. Täten joustavamman suhtautumistavan opettelu voidaan nähdä myös osana toipumista: huonoja valintoja ei kannata jäädä murehtimaan, vaan jatkaa ateria ja päivä kerrallaan eteenpäin.
Moni hallitsemattomasta syömisestä kärsivä tunnistaakin, mikä on se itselle haasteellisin ja ongelmallisin tapa syödä herkkuja, josta olisi toipumisen myötä tarpeen luopua. Nämä valinnat ja toimintatavat ovat hyvin yksilöllisiä ja se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Lisäksi se, mikä toimii itselle, voi muuttua elämän varrella. Se, että tarkastelee laajalti omaa suhdettaan herkkuihin, auttaa löytämään sen itselle sopivimman tavan toimia hyvinvointiaan tukevasti.
Jutta Salmela