.jpg)
Yksi niistä viitekehyksistä, joita me Ruoka ja riippuvuus-hankkeessa käytämme, on 12 askeleen ohjelma. Piia Sumupuu, joka vastaa Myllyhoitoyhdistyksessä Tietoisesti kohti parempaa-hankkeesta on tehnyt alla olevan tulkinnan 12 askeleesta. Lue askeleet läpi – yksi kerrallaan, rauhassa, tietoisesti ja lempeydellä. Pohdi millaisia tunteita, ajatuksia ja kehontuntemuksia ne sinussa herättävät.
Mikä on 12 askeleen ohjelma?
12 askeleen toipumisohjelmat ovat kansalaisliikkeitä, joissa ihmiset toipuvat riippuvuudesta vertaistuen ja 12 askeleen ohjelman avuin. Ensimmäinen 12 askeleen liike on Yhdysvalloissa Ohiossa vuonna 1935 perustettu Anonyymit Alkoholistit, AA. Kun huomattiin, että alkoholistit saivat ohjelmasta apua, sitä alettiin soveltaa muihin riippuvuuksiin ja ohjelmasta muodostui uusia samoja periaatteita noudattavia liikkeitä, kuten NA, GA, SAA, ACA ja Al-Anon. Hallitsemattomasta syömisestä kärsiville perustettiin Nimettömän Ylensyöjät, OA, vuonna 1960, Rozanne S:n aloitteesta Los Angelesissa. Suomessa OA on ollut läsnä 1980-luvulta saakka.
12 askeleen ohjelman toimivuudesta saadaan tutkimuksissa positiivisia, joskin myös ristiriitaisia tuloksia. Jos yhtään tuntee 12 askeleen liikettä, ristiriitaisuus on helppo ymmärtää: Jokainen ryhmä on erilainen, ei ole olemassa mitään tiettyä standardoitua tuotetta nimeltään AA tai OA tai niin edelleen. Mitä ylipäätään tarkoitetaan ryhmän jäsenellä (riittääkö yksi käynti ryhmässä, vai tarkoitetaanko sillä pidempiaikaista sitoutumista ohjelmaan)? Riippuen miten nämä lähtökohdat huomioidaan, voidaan saada täysin erilaisia tuloksia.
Kahdentoista askeleen kolme kulmakiveä
Minkä takia 12 askeleen ohjelma sitten toimii? Suosittelen vertaistukiryhmissä käymistä kaikille riippuvuudesta kärsiville, paras tapa selvittää on asian kokeileminen itse. Tässä kuitenkin minun näkemykseni siitä, mikä saa ihmiset toipumaan 12 askeleen ohjelman parissa. Tätä oppia voi soveltaa, vaikkei kävisikään mainituissa ryhmissä. Aina kannattaa ottaa toimivista asioista oppia ja hyödyntää sitä itselleen sopivalla tavalla.
1. Liittyminen toisiin ihmisiin
Ihmisen perimmäisistä perimmäinen tarve on kuulua johonkin, liittyä toisiin ihmisiin. Tarvitsemme yhteyttä ihan niin kuin tarvitsemme vettä ja ruokaa. Romanian järkyttävissä olosuhteissa eläneiden lastenkotien uhrit ja heillä tehdyt eettisesti arveluttavat tutkimukset osoittavat, että yhteyden puutteessa eläneet lapset eivät kehity kuten sijoitusperheissä eläneet ja he sairastuvat fyysisesti ja psyykkisesti.
Yhteyden puute sairastuttaa ja yhteyden luominen tervehdyttää. Yhteyden saaminen toisiin ihmiseen on 12 askeleen ohjelman ensimmäinen kulmakivi. Puhutaan vertaistuesta. Ihminen saa kokemuksen siitä, ettei olekaan yksin. Ryhmässä ihmisen on mahdollista olla haavoittuvainen, paljastaa itsestään juuri ne asiat, joista kaikista eniten haluaisi vaieta, ja silti (tai itse asiassa nimenomaan sen takia) tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Juuri tästä on kyse Brené Brownin tunnetussa Haavoittuvuuden voima -Ted Talkissa. Ellet ole vielä nähnyt tätä videota, suosittelen lämpimästi katsomaan. Video on suomeksi tekstitetty.
2. Itsetutkiskelu
Itsetutkiskelu tarkoittaa minulle kykyä luoda yhteyttä omaan itseensä. Kuka minä olen? Olen jotain muuta kuin kymmenet tuhannet päivittäiset ajatukseni ja tunteeni. Olen tarkkailija, se nykyhetkessä läsnäoleva tietoisuus, joka kuulee ajatukseni ja tuntee tunteeni. Eckhart Tollen kokemana ja kuvailemana: ”Sillä hetkellä tietoisuus katseli ajatusta ’En voi elää itseni kanssa’ ja huomasi, että tässä on kaksi – 'minä' ja 'se, jonka kanssa en voi elää'. Ja sitten oli toinen pieni ajatus: Kuka on tämä minä, jonka kanssa en voi elää?”.
12 askeleen ohjelma mahdollistaa itsetutkiskelua kokouksissa, joissa osallistujat saavat jokainen vuorollaan mahdollisuuden keskeytyksettä puhua tilanteestaan. Ja ehkä ennen kaikkea saavat mahdollisuuden keskeytyksettä kuunnella muita. Kun kohtaa toisen, niin kohtaa myös itsensä. Tämän lisäksi askelten työstäminen on itsetutkiskelua parhaimmillaan.
Ryhmissä käyvät puhuvat usein rehellisyyden merkityksestä. Koen sen liittyvän ennen kaikkea itsetutkiskeluun. Hyväksytään nekin tunteet, jotka eivät tunnu tervetulleilta, kuten viha, kateus ja häpeä. Ei yritetä tehdä niille mitään, vaan yksinkertaisesti havainnoidaan omia tunteita. Nyt on näin.
3. Henkisyys
Kahdentoista askeleen ohjelmassa henkisyys ilmenee erityisesti askelissa kaksi ja kolme. Sanoittaisin nämä askeleet muotoon: ”Luotan siihen, että elämä kantaa. Minun ei tarvitse olla kontrollissa kaikesta.” Myös vertailu siihen, seuraako mieltään vai sydäntään soveltuu tähän. Tai intuition kuunteleminen, tai korkeamman itsen, tai korkeamman voiman, tai jumalan. Tai mikä ikinä sana itselle sopii.
Lopuksi
Kirjoitan kolmesta kulmakivestä, mutta jos olen rehellinen, en ole varma siitä, voiko näitä kolmea asiaa elävässä elämässä erottaa toisistaan. Jos on yhteys itseen, syntyy myös yhteys muihin. Jos ottaa omiin tunteisiinsa tarkkailijan roolin, henkinen kasvu tapahtuu, vaikkei sitä olisi tavoitellutkaan. Jos luopuu omista käsityksistään siitä, miten asioiden pitäisi olla ja antaa elämän kantaa, niin väistämättä tutustuu itseensä.
Syntyy positiivinen kierre, jossa kehitys millä tahansa osa-alueella tukee myös muita osa-alueita. Ei ole niin väliä millä aloittaa, kunhan pääsee alkuun. Lao Tzu:n sanoin ”Tuhannen mailin matka alkaa yhdellä askeleella.”
Tämän postauksen on kirjoittanut tuhannen mailin matkalla oleva Marianne Luojola.