Täydellisyyden tavoittelu kulkee usein käsi kädessä ruokaan ja syömiseen kohdistuvan riippuvuuden kanssa. Niin omaan syömiseen, kehoon kuin ylipäätään elämään ladataan kovat odotukset ja vaatimukset. Kaiken pitäisi hipoa täydellisyyttä.
Ympäröivä maailma ruokkii täydellisyyden tavoittelua. Ruokavalion pitäisi olla superterveellinen, eettinen ja mahdollisimman pitkälle itse valmistettu. Oman kehon tulisi olla hoikka, treenattu ja terveellisistä elintavoista viestivä. Elämästä kuuluisi löytyä perheen ja arvostetun työn lisäksi aikaa sukulaisille ja ystäville, liikunnalle, kulttuurille, harrastuksille, matkustamiselle sekä kodin siivoukselle ja sisustamiselle. Piha ja puutarha tulisivat olla hyvin hoidettuja ja marjat pakastimessa itse poimittuja. Listaa ”oikein eletyn elämän mittareista” voisi jatkaa loputtomiin.
Entä sitten, jos emme täytäkään näitä kaikkia kriteereitä täydellisesti? Mustavalkoinen ajattelu ja täydellisyyden tavoittelu liittyvät usein riippuvuuksiin. Joko asiat tehdään täydellä teholla täydellisesti tai sitten niitä ei tehdä ollenkaan. Myös toipuminen ruokaan ja syömiseen kohdistuvasta riippuvuudesta nähdään usein ”kaikki tai ei mitään” -ajattelun kautta. Joko ruokavalio on täydellinen ja paino lähtee laskusuuntaan tai sitten petytään ja palataan vanhoihin tapoihin.
Tervehdyttävään toipumiseen sisältyykin joustavuus, joka auttaa mustavalkoisen ajattelun häivyttämisessä. On tärkeää lähteä opettelemaan tasapainoisempaa suhdetta syömiseen sekä hyväksyvämpää ja arvostavampaa suhtautumista omaan kehoon. Pitkän kaavan mukaan kokkaamisen sijaan voikin napata lähikaupasta mukaan lounaaksi valmisaterian. Juhlissa liikaa syödyille herkuille voi viitata kintaalla. Juhlien jälkeen voikin jatkaa ruokailuja normaaliin tapaan ilman, että takaraivossa kolkuttelee loppupäivän tiukennettu dieetti ja syyllisyys syödyistä herkuista.
Omasta kehosta voi puutteiden sijaan lähteä etsimään hyviä puolia. Kehomme on kotimme ja tänäänkin se tekee parhaansa pitääkseen meidät elossa ja toimintakykyisenä. Me liikumme, toimimme, hengitämme, aistimme, koemme, tunnemme ja kommunikoimme. Kehomme ansiosta pystymme uskomattoman moniin asioihin. Keho on niin paljon muutakin kuin rasvaprosentti ja ulkonäkö. Kurittamisen sijaan voimmekin lähteä harjoittelemaan kiitollisuutta sitä kohtaan.
Täydellisyyden tavoittelusta eroon pyrkimistä ja armollisuutta voi lähteä opettelemaan. Ensimmäinen askel on tunnistaa ja huomata tarve muutokselle. Apua voi lähteä hakemaan esimerkiksi alan kirjallisuudesta, itsemyötätunto- ja kiitollisuusharjoituksista sekä arvo- ja tunnetyöskentelystä. On hyvä lähteä pohtimaan esimerkiksi kysymyksiä, mistä täydellisyyden tavoitteluni kumpuaa? Kenelle ja miksi suoritan asioita ja elämääni? Millaiset asiat ovat minulle itselleni oikeasti tärkeitä elämässä?
Hyvinvointi on lopulta paljon muuta kuin upea vartalo. Hyvän elämän mittarit saa jokainen määritellä itse. Kaikkea ei aina tarvitse - eikä voikaan tehdä - täydellisesti. Realistinen, joustava ja hyväksyvä suhtautuminen omaan itseen ja elämään tuo vapautta, auttaa voimaan paremmin ja vie toipumisen tiellä eteenpäin.
Suvi Björkqvist