TIETOA RUOKARIIPPUVUUDESTA

Riippuvuus on ihmiselle luontainen tapa hakea mielihyvää, ja se voi kohteesta ja elämäntilanteesta riippuen olla haitallista tai hyödyllistä. Positiivisella riippuvuudella tarkoitetaan ihmisen selviytymisen kannalta tärkeitä ominaisuuksia (halu, mielihyvä, uppoutuminen), esimerkiksi ihmisen luontaista riippuvuutta ruokaan ja ruuasta saataviin ravintoaineisiin. Positiivinen riippuvuus ruokaan on taannut ihmisen ravinnonsaannin ja säilymisen lajina.

Negatiivista riippuvuutta määrittävät pakonomaisuus, hallitsemattomuus, liiallisuus ja elämän kaventuminen. Negatiiviset riippuvuudet ovat tuhoavia, kuten pakonomainen huonojen ruoka-aineiden syöminen mahdollisista haitallisista seurauksista huolimatta. Varsinkin riippuvuussairauden alkuvaiheessa raja positiivisen ja negatiivisen riippuvuuden välillä voi olla häilyvä, kunnes negatiivinen riippuvuus vahvistuu ja riippuvuuden negatiiviset seuraukset näkyvät enenevässä määrin henkilön elämässä.

Riippuvuussairaus

Riippuvuussairaudella tarkoitetaan riippuvuutta aiheuttavan aineen tai toiminnan pakonomaista, hallitsematonta käyttöä tai toimintaa. Ihmisellä voi olla yksi riippuvuussairauden ilmenemismuoto tai niitä voi olla useita joko päällekäin tai vaihdellen, elämäntilanteesta riippuen. Esimerkiksi alkoholisti voi olla riippuvainen myös nikotiinista ja raitistuttuaan saattaa riippuvuus siirtyä ruokaan ja syömiseen. Riippuvuus ei synny hetkessä, vaan riippuvuutta aiheuttavaa ainetta tai toimintaa harjoitetaan usein pitemmän aikaa ennen kuin sen haittavaikutukset ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle alkavat näkyä. Riippuvuussairaus tunnistetaan usein vasta tässä vaiheessa, jos silloinkaan.

Kemiallinen- ja toiminnallinen riippuvuus

Riippuvuudet voidaan karkeasti jaotella kahteen ryhmään: kemiallisiin ja toiminnallisiin riippuvuuksiin. 
Kemiallisella riippuvuudella tarkoitetaan riippuvuutta aineeseen, kuten alkoholi, huumeet, lääkkeet ja nikotiini. 
Toiminnallisella riippuvuudella tarkoitetaan riippuvuutta joka kohdistuu tekemiseen tai toimintaan ja sen kautta saatavaan mielihyvän tunteeseen. Esimerkiksi peli-, seksi ja ruokariippuvuus ovat toiminnallisia riippuvuuksia. Toiminnallisten riippuvuuksien yhteydessä puhutaan usein triggereistä. Ruokariippuvuuden kohdalla näitä triggereitä eli ahmintaa laukaisevia tekijöitä voivat olla jotkin ruoka-aineet, tyypillisesti sokeri- ja rasvapitoiset herkut, tai jotkut syömistavat. Triggerit ovat jokaiselle yksilöllisiä, vaikka ne usein ovat saman tyyppisiä ruokia ihmisestä tai tilanteesta riippumatta.

Vaikka riippuvuudet voidaan luokitella kemiallisiksi ja toiminnallisiksi riippuvuuksiksi, ei näitä voida täysin erottaa toisistaan. Tyypillisesti riippuvuus sisältää molempia elementtejä joko yhtä aikaa tai vuorotellen. Riippuvainen ihminen oirehtii yleensä toistuvin jaksoin. Toisinaan oireet voivat olla kokonaan poissa, mutta palaavat ajan mittaan – usein entistä voimakkaampina.

Mikä on riippuvuutta?

Mikä tahansa käyttö tai käyttäytyminen, mikä antaa hetkelliset mielihyvän tai lohdutuksen tunteen, mutta siitä seuraa negatiivisia asioita ihmisen elämään. Eikä käyttöä tai käyttäytymistä pystytä lopettamaan negatiivisista seurauksista huolimatta - Dr. Gabor Maté
Riippuvuuden tunnistamisen lähtökohtana ovat aineen tai toiminnan aiheuttamat negatiiviset vaikutukset henkilön elämässä. Vaikutukset ovat yleensä yksilölle niin fysiologisia (esim. vieroitusoireet, toleranssin kasvu), psyykkisiä (esim. ahdistus, häpeä) kuin sosiaalisiakin (esim. eristyneisyys), ja siksi riippuvuutta ei tulekaan tarkastella pelkästään fysiologisesta näkökulmasta. Kaikki ihmiset eivät sairastu riippuvuussairauteen, vaikka käyttäisivätkin riippuvuutta aiheuttavaa ainetta tai toimintaa säännöllisesti. Riippuvuuden syistä on monia teorioita, eikä täyttä yksimielisyyttä riippuvuuden synnystä ole vielä saavutettu tutkijoiden ja lääkärien keskuudessa.

On kuitenkin todennäköistä, että osa ihmisistä on herkempiä sairastumaan riippuvuussairauteen ja tähän yhtenä syynä on todennäköisesti riippuvuutta aiheuttava geeniperimä. Perinnölliset tekijät eivät kuitenkaan yksin määrää sairastumista. Perinnöllisen geenialttiuden lisäksi ulkoiset tekijät, kuten ympäristön asettamat arvot, rajat ja mahdollisuudet vaikuttavat riippuvuuden syntyyn. Esimerkiksi kotoa saatu malli ja ystäväporukan yhteinen toiminta ja arvot vaikuttavat riippuvuutta aiheuttavan aineen tai toiminnan käytön aloittamiseen ja jatkamiseen. On myös arvioitu, että nuorilla riippuvuuden syntyyn vaikuttaa vahvemmin ympäristön vaikutus, kun taas keski-ikäisillä ja vanhemmilla perimän merkitys riippuvuuden synnyssä korostuu. Muita riippuvuussairauteen altistavia tekijöitä ovat mielenterveysongelmat, nuorena aloitettu riippuvuuskäyttäytyminen, persoonallisuuden piirteet ja lapsuuden traumaattiset kokemukset.

Riippuvuuden negatiivisia vaikutuksia voidaan selvittää yhdentoista kriteerin avulla (kriteerit DSM-V-diagnostiikkamanuaali). Riippuvuussairaus voidaan luokitella lieväksi, keskivaikeaksi tai vakavaksi. Riippuvuuden kehittymisen astetta kuvaa se, kuinka monta alla olevista kriteereistä henkilö tunnistaa omaan tilanteeseensa sopivaksi viimeisen 12 kuukauden ajalta. Kahdesta kolmeen oiretta viittaa lievään riippuvuuteen, neljästä viiteen oiretta keskivaikeaan riippuvuuteen ja kuusi tai enemmän oiretta vakavaan riippuvuuteen.

  1. Riippuvuutta aiheuttavan aineen tai toiminnan suunniteltua pitempi tai suurempi käyttö.
  2. Henkilön halu vähentää riippuvuutta aiheuttavaa toimintaa tai lopettaa toiminta onnistumatta siinä.
  3. Huomattava ajankäyttö riippuvuutta aiheuttavan toimintaan, toiminnan valmisteluun tai toiminnasta toipumiseksi.
  4. Himo ja tunne tarpeesta jatkaa riippuvuutta aiheuttavaa toimintaa tai ainetta.
  5. Riippuvuutta aiheuttava toiminta johtaa kyvyttömyyteen täyttää velvollisuuksia työssä, koulussa tai kotona.
  6. Toiminnan jatkaminen, vaikka se aiheuttaa ongelmia sosiaalisissa suhteissa.
  7. Tärkeistä sosiaalisista tai ammatillisista aktiviteeteista tai vapaa-ajan harrastuksista luopuminen tai niiden rajoittaminen riippuvuutta aiheuttavan toiminnan.
  8. Riippuvuutta aiheuttavan toiminnan jatkaminen, vaikka se aiheuttaa vaaratilanteita.
  9. Käytön jatkaminen huolimatta fyysisistä tai psykologisista ongelmista, jotka johtuvat tai pahenevat riippuvuutta aiheuttavan toiminnan vuoksi.
  10. Toleranssin kasvu.
  11. Vieroitusoireiden kehittyminen.

Riippuvuussairauden tunnistaminen on tärkeää oikean hoidon löytämiseksi, mutta vain riippuvuudesta kärsivän oma tilanteen tunnistaminen ja hyväksyminen mahdollistaa toipumisen.

Voiko ruuasta olla riippuvainen?

Ruokaan ja syömiseen kohdistuva riippuvuus on toiminnallinen riippuvuus, jonka ydin on napostelu tai ahminta. Usein triggeri-ruokia ovat kuitenkin nopeaa hiilihydraattia ja rasvaa sisältävät, prosessoidut ruuat. Tällaisia ruokia voivat olla esimerkiksi:
  • makeat, sokeria sisältävät ruoka-aineet kuten karkit, kakut, keksit, jäätelöt
  • suolaiset herkut: pitsa, pikaruoka, perunalastut ja muu rasvainen ruoka
  • tietyt ruokailutavat, esimerkiksi syöminen tv:n tai tietokoneen ääressä tai seisaaltaan syöminen
  • erilaiset yhdistelmät yllä luetelluista

On tärkeää huomata, että kaikki ahmintahäiriöstä ja/tai ruokariippuvuudesta kärsivät eivät ole ylipainoisia. He voivat olla normaali- tai jopa alipainoisia. Myös heille pakonomaiseksi muodostunut syöminen aiheuttaa merkittäviä fyysisiä ja psyykkisiä terveyshaittoja.

Ylipaino, syömishäiriöt ja ruokariippuvuus

Vaikka monet syömishäiriöt saattavat johtaa riippuvuussairauden puhkeamiseen, kaikki syömishäiriöiset eivät ole riippuvaisia. Pakonomainen syöminen liittyy myös ahmintahäiriöön, joka on yleisin syömishäiriö. Ahmintahäiriöstä kärsii arviolta noin 2-3 % väestöstä, ja joka kolmas lihavuuden takia hoitoon hakeutuneista on ahmintahäiriöinen. Miehiä ahmintahäiriöisistä on arveltu olevan kolmannes. Ahmintahäiriö on tyypillisesti keski-ikäisten naisten ja miesten ongelma, mutta sitä voi esiintyä missä elämänvaiheessa tahansa.
Ahmintahäiriötä ja ruokariippuvuutta voi olla haastavaa erottaa toisistaan, mutta muutamia eroavaisuuksia tunnistamiseen on olemassa. Ahmintahäiriö määritellään käypähoitosuosituksessa seuraavasti: Potilaalla on toistuvia ahmintakohtauksia, jolloin hän nauttii suuria ruokamääriä, jotka selvästi ylittävät muiden syömismäärät vastaavassa ajassa ja tilanteessa, tai hänellä on tunne siitä, ettei kykene hallitsemaan eikä keskeyttämään syömistään. Ruokariippuvuutta kuvaa ennemminkin jatkuva napostelu, jota riippuvainen ei saa katki yrityksistään huolimatta. Ahmintahäiriötä kuvaa myös, että ahmintakohtauksen käynnistyessä ahminta kohdistuu mihin tahansa ruoka-aineisiin. Ruokariippuvuudesssa napostelu ja syöminen kohdistuu tyypillisesti pitkälle prosessoituun ruokaan, kuten makeisiin, suklaaseen, sipseihin, pikaruokaan jne.
Myös muihin syömishäiriöihin (bulimia, anorexia) voi liittyä hallitsematonta syömistä. Lisäksi pakonomainen laihduttaminen, oksentaminen ja kehon tai ruoka-aineiden terveellisyyden tarkkailu voivat muodostua riippuvuudeksi.

Riippuvuuden kanssa oppii elämään, mutta se vaatii muutoksia elämäntavassa. Tärkeintä olisi, että jokainen syömisen ongelmien kanssa kamppaileva saisi apua!

Kuinka riippuvuudesta eroon

Riippuvuuden tunnistamisessa on tärkeää tarkastella riippuvuuden aiheuttamia fysiologisia ja psykologisia negatiivisia vaikutuksia ihmisen elämässä. Toipumisen kannalta on kuitenkin oleellista ymmärtää riippuvuuden positiiviset vaikutukset riippuvuutta sairastavan elämässä, eli ymmärtää mihin tunnetiloihin sairastunut on hakenut lohtua tai mielihyvää riippuvuutta aiheuttavasta aineesta tai toiminnasta.
Ihminen voi käyttää ruokaa, päihteitä tai pelaamista täyttämään henkistä tyhjiötään, turruttamaan negatiivisia tai pelottavia tunteitaan, selvitäkseen sietämättömästä ulkoisesta tilanneesta, hoivatakseen lapsena kokemaansa traumaa tai hylkäämistä, tai auttaakseen itseään selviytymään sosiaalisissa tilanteissa. Riippuvuutta aiheuttavan aineella tai toiminnalla on siis jokin tarkoitus riippuvaiselle.
Jotta riippuvainen pystyy toipumaan, on hänen tunnistettava näitä syitä riippuvuutta aiheuttavan aineen tai toiminnan käyttöön ja opeteltava luottamaan että negatiivinen tai pelottavakin tunnetila on mahdollista käsitellä ilman omaa ”huumetta”. Opettelemalla muita, terveitä tapoja reagoida vaikeisiin tilanteisiin, on mahdollista elää täysipainoista ja tervettä elämää. Apua ja tukea toipumiseen saa vertaistukiryhmistä ja terapiasta.